Nykyisyys
Kustavissa on vapaa-ajanasuntoja kuusi kertaa enemmän kuin vakituisesti asuttuja asuntoja, mikä tekee siitä Suomen mökkivaltaisimman kunnan. Kunnassa on noin 3100 vapaa-ajanasuntoa, joiden ansiosta kesäinen asukasluku on yli 10 000 ja vakituisia asuntoja on 500. Laki saariston kehityksen edistämisestä (494/81) määrittelee Kustavin saaristokunnaksi.
Kustavin kunnan pinta-alasta on vettä 604 km2 , maapinta-alaa on 166 km2. Rantaviivan pituus on 908 km. Asukkaita vuoden 2020 alussa oli 953. Kustavi on ollut monta vuotta peräkkäin muuttovoittoinen kunta.
Kunnan veroprosentti on Manner-Suomen alhaisimpia (18.00%, 2022)
Kustavin kuntaan ja sen tarjoamiin palveluihin voit tutustua paremmin osoitteessa: kustavi.fi.
Historia
Ensimmäinen maininta Kustavin kirkkopitäjästä löytyy kirkollisista yhteyksistä – Mikael Agricolan vuonna 1554 laatimasta saaristokirkkojen omaisuusluettelosta, jossa mainitaan Pohjois-Vartsalan Pyhän Johanneksen kappeli. Pyhän Jakobin kappeli Rahin Kunnaraisissa valmistui vuonna 1675. Sata vuotta myöhemmin Pyhän Jakobin kappelin hirret ja laudat siirrettiin Kivimaalle kappeliseurakuntien yhdistyessä. Kirkko pystytettiin uudelleen ja vihittiin käyttöön 1. kesäkuuta 1783 Kustavin seurakunnan kirkoksi. Vihkijä antoi kirkolle nimeksi Gustaf, rakentamiselle luvan myöntäneen Ruotsin kuningas Kustaa III:n mukaan. Siitä lähtien on puhuttu Kustavista ja kustavilaisista.
Vuoteen 1865 asti Kustavi kuului Taivassalon seurakuntaan, jolloin kappeliseurakunnat Kustavi, Iniö ja Velkua erotettiin emoseurakunnasta ja niistä tuli itsenäisiä seurakuntia. Kustavin kunta itsenäistyi vuonna 1874.
Kustavilaisten tärkeimpinä elinkeinoina olivat vuosisatojen ajan merenkulku ja kalastus. 1900-luvun alkukymmeniin miltei jokaisen kustavilaisen perheen elanto oli sidottu mereen. Alukset olivat puisia purjelaivoja, joista enemmistö oli kaljaaseja, jahteja ja sumppuja. Kalaa laivattiin Tukholmaan asti. Talonpoikaispurjehdus loppui käytännössä toiseen maailmansotaan kalan viennin hiipuessa. Kustavilaisten kauppalaivastojen suuruuden aika ajoittuu 1850-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Suuret purjelaivat kuljettivat rahtia ympäri maailmaa vaurastuttaen paikallisia laivureita ja merimiehiä. Tarinoita purjelaivojen aikakaudesta on luettavissa esimerkiksi Volter Kilven teoksissa.
Paikallisen merenkulun loppuminen joudutti suunnitelmia liikenneolojen parantamisesta. Saaristokunnan tieverkosto lossiyhteyksineen kehittyi vaiheittain. Vuonna 1932 Kustavin Rahirannan ja Taivassalon Helsinginrannan välillä avattiin ensimmäinen lauttayhteys, joka tarkoitti aluksi moottoriveneen vetämää proomua. Lauttayhteys Kaitaistensalmen yli avattiin 1940-luvulla, mikä muutti liikkumisen Turun suuntaan joustavammaksi. Kustavin hallintosaarelta Kivimaalta aloitettiin kesällä 1953 lossiliikenne Ströömin yli Pohjois-Vartsalaan.
Kohentuneet liikenneyhteydet kasvattivat Kustavin suosiota kesämökkikuntana. Kun vuonna 1950 kesäasuntoja oli vain parisenkymmentä, 1980-luvun alussa niitä oli kaksi tuhatta. Vuonna 1982 valmistui Suomen kymmeneksi pisin Kaitaisten silta. Siltayhteyden saaminen mantereeseen vauhditti Kustavin nousua Turun saariston vetovoimaisimmaksi matkailukunnaksi, ja palveluelinkeinot tulivat entistä tärkeämmiksi kustavilaisille.
Voit tutustua Kustavin historiaan seuraavien kirjojen kautta:
Aaltonen, Elsa. 2002. Kustavin menneisyyttä.Turku.
Heervä, I. & Joutsamo,T. 1983. Kustavin historia. Uusikaupunki.
