Isokarin majakka 

Isonkarin saaren merkittävin nähtävyys on vuonna 1833 valmistunut venäläisten rakentama majakka. Isokarin majakka on Suomen toiseksi korkein ja se on yhä toiminnassa. Isonkarin majakkasaarelle pääsee joko omalla veneellä tai veneyrittäjien matkassa. Kesäaikaan saarelle tehdään risteilyjä Uudestakaupungista. Opastauluja seuraamalla voi omatoimisesti tutustua saaren ainutlaatuiseen historiaan ja luontoon. Kesäaikaan majakkaan voi tutustua myös oppaan johdolla, opastusaikoja on päivittäin kolme ja ne alkavat saaren vieraslaiturilta. Opastettuja kierroksia järjestetään 1.5.–30.8. välisenä aikana ja muinakin aikoina tilauksesta. Retkiä majakkasaarelle voi tiedustella alueen kuntien matkailupisteistä. 

Lisätietoja

puh. 0440 998 299/opas tai www.isokari.com sekä Uudenkaupungin matkailutoimisto, puh. (02) 845 15443 ja Kustavin kunta, puh. (02) 842 6600.
Kesä-elokuussa myös: Kustavin matkailuinfo, puh. (02) 842 6620.

Jeremiaan luolat 

Jeremian luoliksi nimitetään jääkaudenaikaista jylhää kivimuodostelmaa Kustavin Pännäisten vuoren juurella. Krimin sodan (1853–1856) aikana Englannin sotajoukot pysäyttivät Ströömillä soutaneen, Kustavin Tönvikistä kotoisin olevan luotsi Jeremiaan ja kysyivät häneltä purjehdusohjeita. Jeremias neuvoi sotajoukkoja auliisti, mutta aivan väärään suuntaan.

Hyvin pian engelsmannit huomasivat tulleensa huijatuksi ja päätyneensä umpikujaan. Kun sotajoukot palasivat etsimään luotsia, oli Jeremias ehtinyt piiloutua lähellä kotiaan olevaan luolaan. Tästä syystä jälkipolvet ovat antaneet paikalle nimen Jeremian luolat. Mahtavat kivimuodostelmat ja erikoiset näköalat houkuttelevat luolille sekä matkailijoita että satunnaisia kulkijoita vielä tänä päivänäkin. Luolien alueella on lähes pystysuoria kalliojyrkänteitä sekä syviä railoja ja halkeamia.

Äkkijyrkkiä pudotuksia ja railoja ei ole merkitty ja kulku alueella tapahtuu omalla vastuulla. 

Juhannussalot 

Juhannussalot ovat pakanallisen ajan perinteenä säilyneet Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikolla. Kustavi melkein ainoana suomenkielisenä kuntana on tämän tavan pitänyt hengissä ainakin 200 vuotta. Juhannussalko on korkealle paikalle pystytetty korkea “lipputanko”, jossa on ylhäällä laivan mastosta tutut saalingit. Aivan maston huipussa on usein tuuliviiri “äijä” ja saalingeissa pienet purjelaivat, jotka tuulessa pyörivät.

Mastoja koristellaan eri tavoin ja alaosat ovat erilaisia, kuitenkin kaikissa käytetään koristeina kasveja. Eri kasveilla ja kukilla oli omat merkityksensä hyvän onnen tuottajina. Masto lasketaan pari viikkoa ennen juhannusta alas ja koristellaan uudestaan. Juhannusaattona se nostetaan talkoilla pystyyn ja sitten alkavat juhlat. Vartsalassa oli kahden kylän välillä kova kisa, kumpi ensin sai mastonsa valmiiksi, ampumalla ilmaan se ilmoitettiin koko seudulle. Enää ei ammuta ja juhlat ovat vain Etelä-Vartsalan “maistongilla”, jossa  martoilla on tarjolla kalakeittolounas.

Lomavalkamassa on oma uudempi maistonki, arkkitehti Narjuksen suunnittelema ja siinä käytetään vain suon kasveja koristeena ja huipussa on Kustavin viiri.

Katanpään linnakesaari 

Strategisesti merkittävällä paikalla, Ströömin suulla, sijaitseva Katanpään linnake rakennettiin tsaarinvallan aikana turvaamaan ja valvomaan liikennettä tärkeillä Saaristomeren rannikkoväylillä. Vuonna 1931 linnakkeelle perustettiin vankila, mikä toimi saarella aina vuoteen 1940 asti, jonka jälkeen vangit siirrettiin Turun Keskusvankilaan.

Katanpään ainutlaatuinen luonto karuine kallioineen sekä rehevine lehtoalueineen tarjoaa yhdessä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kanssa tunnelmia ja elämyksiä kävijöille. Alueella on merkityt reitit ja opastaulut, jolloin omatoiminen liikkuminen alueella onnistuu helposti ja herkkää saaristoluontoa vahingoittamatta. Linnakesaari on erityisesti veneilijöiden suosiossa. Katanpäähän voi tutustua myös ilman omaa venettä paikallisten yrittäjien järjestämillä retkillä. Parhaiten saareen ja sen saloihin tutustuu paikallisten oppaiden luotsaamilla opastetuilla kierroksilla.

Kustavin puinen ristikirkko ja hautausmaa 

Jo keskiajalla, nykyisen Kustavin saarten kuuluessa Taivassalon pitäjään, oli Vartsalan saarelle rakennettu kappeli, Pyhän Johanneksen kappeli. 1600-luvulla rakennettiin Kunnaraisten kylään Pyhän Jaakobin kappeli. Kun P. Johanneksen kappeli alkoi rappeutua 1700-luvulla, syntyi ajatus uuden kirkon rakentamisesta Kivimaan kylään. Kuningas Kustaa III antoikin luvan kirkon pystyttämiseksi nykyiselle paikalleen. Vanhat kappelit purettiin ja P. Jaakobin kappelin hirret ja laudat siirrettiin Kivimaalle, kirkko pystytettiin ja vihittiin v. 1783. Näin näiden saarten asukkaat kuuluivat nyt samaan kappeliseurakuntaan, joka sai nimekseen Kustavi, ruotsiksi Gustavs, kuningas Kustaa III:n mukaan. Kirkon esineistö on suurimmaksi osaksi vanhoista kappeleista.

Volter Kilpi kirjoittaa Alastalon salissa kirjan esipuheessa: ”Malmiset ja messinkiset kynttiläkruunut riippuvat raskaina laesta, lehteriparven edessä huojuvat hiljaa vanhat kirkkolaivat korkeine peräpeileineen ja täydessä taklauksessaan. Santa juokse saarnatuolin tuntilasissa…” Saaristokirkkoon tyypillisiä votiivilaivoja Kustavin kirkossa on kolme. Muutamia esineitä on peräisin keskiajalta. Alttaritaulu on Jonas Bergmanin maalaama kaksiosainen taulu, ylätaulu esittää Ristiinnaulittua ja alataulu Pyhän Ehtoollisen asettamista. Kirkossa on myös taulu Seiskarin vanhasta kirkosta.            

Kirkon katolla olevat ristit ovat kelttiläisiä aurinkoristejä. Kellotapuli on ns. ”hamemallinen”. Perimätiedon mukaan se on tuotu kokonaisena P. Jaakobin kappelista.

Hautausmaalla kulkiessa voi hautakivistä nähdä ja ymmärtää Kustavin merellistä historiaa. Sankarihaudalla on Jussi Vikaisen veistämä muistopatsas ”Rannalla odottajat”.

Kustavin Saaristolaismuseo 

Etelä-Vartsalassa sijaitseva Kustavin saaristolaismuseo avattiin yleisölle vuonna 1969. Viereisellä kalliolla seisoo juhannussalko, ”maistonki”. 

Heti sisään astuessa pienessä kamarissa on postitienäyttely, jossa kerrotaan Euroopan vaarallisimmaksi sanotun postitien vaiheista. Saliin astuessa voisi kuvitella tulleensa kustavilaisen talonpoikaispurjehduksen kulta-ajan merikapteenin ja retarin saliin. Muutamat kustavilaiset merikapteenit olivat perustaneet oman puhelinlinjan Turusta Kustavin Isoluodolle 1890-luvun vaihteessa. Tältä ajalta oleva puhelin on salin sivupöydällä. Taffelipianon vieressä oleva piippuhylly oli tärkeä esine kapteenien ja retareiden saleissa. Merenkulkijat toivat tuliaisina Englannista mm. porsliinisia koiria. Tässä salissa porsliiniset kissat vartioivat ikkunalaudalla.

Toisessa pienessä kamarissa on Volter Kilven nimikkohuone. Siellä on hänen käyttämiään huonekaluja, kirjoja, valokuvia ja esineitä. Niin sanotussa maitohuoneessa on esillä mm. kauniita juustomuotteja sekä mateennahalla päällystetty lasipurkki.

Tuvassa seinähirret on tilkitty rahkasammalella ja savella. Keskellä lattiaa seisoo kustavilainen vinttikirnu. Viinan valmistuksessa tärkeä sikunakannukin löytyy. Yläkerran näyttelytilassa löytyy esineitä, jotka liittyvät saaristolaisten ammatteihin mm. kalastukseen, merenkulkuun ja salakuljetukseen. Talvinuottakalastuksesta on oma näyttelytila.

Ströömi

Ströömi on Kustavin pääsaaren ja Vartsalan saaren väliin jäävä noin kaksikymmentä kilometriä pitkä kaakko-luodesuuntainen salmi. Ströömi on ollut tärkeä laivaväylä ja sen varrella elävät yhä monimuotoinen rakennuskulttuuri sekä tarinat kertomassa keisarin, laivanvarustajien, talonpoikien, kalastajien ja kulttuuripersoonallisuuksien elämästä.

Autolla tai pyörällä liikkuva näkee osan Ströömiä helposti Vartsalan lossilta, joka ylittää salmen. Pääsaaren lossirannan pohjoispuolella huomio kiinnittyy jykevien pylväiden koristamaan vaaleaan rakennukseen. Se on monilla mantereilla mainetta niittäneen pianotaiteilija Kosti Vehasen musiikkipaviljonki. Kesiään Kustavissa viettäneen taiteilijan tapana oli musisoida taiteilijaystäviensä kanssa paviljongissa ja paikalliset tulivat veneillään nauttimaan kesäsävelistä. Ströömi oli myös kirjailija Volter Kilven kesämaisema. Puusto lähes peittää tänä päivänä hänen huvilansa, joka sijaitsee myös Kustavin pääsaaren puolella, mutta lossilaiturista hiukan etelään. Veneilijä voi ihailla Ströömin kauniita maisemia ja kallioisia rantoja koko sen pituudelta - maisemat vetivät aikanaan myös Venäjän tsaarin Aleksanteri lll:n ja hänen puolisonsa kalastusmatkoille Kustaviin. Ströömin pohjoisosassa veneestä voi tunnistaa Volter Kilven Alastalon salissa -teoksen Alastalon, keltaisen maalaistalon pihapiireineen, sekä arkkitehti Lars Sonckin piirtämän Sarvilinnan huvilan korkean tornin. Viimeisenä pohjoispäässä Ströömiä vartioi tsaarinaikainen Katanpään linnoitus, jossa on tarjolla kesäisin palveluita matkailijoille.

Suuri postitie 

Suuri Postitie ja samalla Suomen postilaitos perustettiin kuningatar Kristiinan toimesta v. 1638. Posti kulki postitalonpoikien jalan tai ratsain kuljettamana Tukholmasta Turkuun aluksi noin viikossa. Postiruodut taas hoitivat meripostin kuljetuksen Ahvenanmaan Brändöstä Kustavin Vartsalaan, missä vanha tie mutkittelee pienten saaristolaiskylien läpi ja ohittaa entisen kestikievarin vastapäätä kotiseutumuseota. Merireitti oli Euroopan vaarallisin postireitti ja noin 200 postinkuljettajaa saikin surmansa myrskyissä tai katosi ahtojäihin.

Näitä hurjia tarinoita kuulet Kustavissa Postitien varrella. Samoin kuulet, mihin tarvittiin postitorvea, josta tuli postin symboli. Entä mitä tarkoitti kirjeeseen kiinnitetty höyhen ja miksi postitalonpojalla oli varusteenaan keihäs? Kustavin museon postitienäyttelyssä pääset myös entisajan tunnelmaan.

Taidenäyttelyt 

Kuvataiteilija Katriina Karikoski

Katriina Karikosken maalauksiin ja keramiikkaan on mahdollisuus tutustua heinäkuun ajan päivittäin kello 12–18. Kivinavetan raunioihin on lisäksi tehty puutarha, jossa matkailija voi pysähtyä, istua ja levähtää.

Katso tarkemmin:
Katriina Karikoski

 

 

Ars Europe Kustavi -näyttely 25.6.–4.8.2013

Avoinna tiistaisunnuntai klo 11.0016.00 Kustavin Kipinässä.

Katso tarkemmin:
Kustavin Kipinä

 

 

 

 

 

Lato-Art Taidenäyttely 15.-25.7.2013

Avoinna päivittäin klo 12:00-18:00.

Taiteilijoina Riitta Arosuo, Marjatta Risku, Marja Wuorisalo ja Ulla Iso-Järvenpää.

Kustavin Laupuisissa, Jäädyttämöntie (kyltitys).